Kuka on Johan Plomp?

Jos harkitset antaa äänesi minulle, on sinulla oikeus tietää minusta hieman lisää – erityisesti kun koronapandemia estää meitä tapaamasta henkilökohtaisesti. Olen alun perin Hollannista kotoisin ja asunut Tampereella vuodesta 2006 ja Suomessa yli 30 vuotta. Integroiduttuani tähän vieraaseen yhteiskuntaan ja kiitollisena sen monista siunauksista, olen myös oppinut havaitsemaan monia asioita, joita voitaisiin vielä parantaa.  

Kotimaassani luin sähkötekniikan diplomi-insinööriksi ja jatkoin opintojani Suomessa Oulun yliopistossa tekniikan lisensiaatiksi asti. Jo yliopistolla työskennellessäni otin vastuulleni tehtäviä, jotka eivät kuuluneet tutkijan perinteiseen työkuvaan; järjestin tietotekniikan muunto- ja täydennyskoulusta. Vuodesta 1996 olen ollut  VTT:llä töissä, jossa työkuvaani on kuulunut sekä tutkimustyö että esimiestehtävät. Työtehtävissä olen luonut verkostoja niin Suomessa kuin ulkomailla ja johtanut kansainvälisiä tutkimusprojekteja. Yhteistyössä pyrin parhaaseen mahdolliseen tulokseen antamalla vapautta luovuudelle ja erilaisuudelle. Työni nykyinen pääfokus – älykkäät terveysratkaisut – on antanut ymmärrystä terveydenhuollon haasteista ja tietotekniikan mahdollisuuksista ratkaista niitä ainakin osittain.

Koti on levon ja kasvun paikka. Lapset ovat lähteneet kotoa, mutta heidän kasvatuksensa on opettanut paljon yhteiskunnan toiminnasta (koulu, terveydenhuolto, harrastukset) ja lastenkin kohtaamista haasteista yhteiskunnassa. Puolisoni työ on avannut silmiäni huomaamaan yhteiskunnallista epätasa-arvoa, jtka on edelleen olemassa Suomessa. Se motivoi minua tekemään työtä lasten, vanhempien, ikääntyvien ja maahanmuuttajien elämänlaadun eteen.

Oma maahanmuuttajatausta ja monipuolinen ulkomaalaisystäväpiiri on opettanut minulle paljon kulttuurieroista ja -arvoista. Vieraan silmin katsottuna kenties huomaa jopa paremmin, mitä suomalaisessa yhteiskunnassa olisi vielä parannettavaa, mutta myös kuinka monista asioista saamme olla kiitollisia tässä maassa. Maahanmuuttajat eivät ole yhtenäinen ryhmä, heidän yhteiskunnallinen asemansa voi olla hyvinkin erilainen. Toinen tarvitsee selviytyäkseen enemmän tukea kuin toinen, mutta jokainen haluaisi kokea olevansa arvokas osa tätä yhteiskuntaa. Itse yhteiskuntakin hyötyisi siitä, että jokainen, omalla erilaisella identiteetillä, löytäisi paikan, jossa häntä arvostetaan ja jossa hän voi toteuttaa itseään – riippumatta siitä onko hän maahanmuuttaja vai syntyperäinen suomalainen. Kaupungin tehtävä on tukea jokaista oman paikkansa löytämisessä.

Joitakin vuosia sitten, kun kaksoiskansalaisuus tuli mahdolliseksi, sain Suomen kansalaisuuden. EU:n kansalaiselle ei ole sinänsä välttämätöntä hakea suomalaista passia, mutta koin Suomen toiseksi kotimaakseni ja halusin virallistaa sen. Halusin olla aidosti osa tätä yhteiskuntaa ja rakentaa sitä yhdessä muiden kanssa. Nyt olen tamperelainen ja haluan rakentaa Tamperetta teidän kanssanne. Mielestäni vain alueiden asukkaat itse tietävät mitä parannuksia tarvitaan. Tarvitsemme tukea alueellisten yhdistysten toimintaan ja mahdollisuuksia vaikuttaa Tampereen päättäjiin. Onneksi Tampere on jo ottanut ensimmäisiä askeleita tällä lähidemokratiatiellä, mutta paljon työtä on vielä tehtävä. Kaupungin mahdollisuudet ovat kuitenkin rajalliset, ja talkootyön voimin aikaan saadut alueelliset toimet tai parannukset ovat korvaamattomia. Kaupungin parantamiseen ei tarvita siis vain hyviä valtuutettuja, vaan myös asukkaiden panosta alueellaan.